Röntgenarkkitehtuuri

Moderni arkkitehtuuri ja röntgen syntyivät suunnilleen samaan aikaan ja kehittyivät rinnakkain. Kun röntgen paljasti kehon sisäosan yleisön silmille, moderni rakennus paljasti sisätilansa, kääntäen dramaattisesti yksityisen ja julkisen suhteen. Arkkitehdit esittelivät rakennuksiaan eräänlaisina lääketieteellisinä välineinä kehon ja mielen suojelemiseksi ja vahvistamiseksi.

Beatriz Colomina jäljittää 1900-luvun arkkitehtuurin psykopatologioita – tuberkuloosin traumasta nykyaikaisempiin häiriöihin kuten loppuunpalamis- ja ADHD-oireyhtymiin – sekä yksityisyyden ja julkisuuden valtavia muutoksia, joita diagnostiikkavälineet röntgenistä magneettikuvaukseen ja sen yli ovat aiheuttaneet. Hän ehdottaa, että jos haluamme puhua arkkitehtuurin nykytilasta, meidän tulisi tarkastella sairauksiin liittyviä hallitsevia pakkomielteitä ja kehon kuvantamisen uusimpia tekniikoita – ja kysyä, millaisia vaikutuksia niillä on arkkitehtuurin käsitykseen.